Suojatiet ja ajoneuvot Hämeenlinnassa
Ensimmäisten päivien aikana olen meinannut heittää veivini monta kertaa. Kun vanhasta tottumuksestani astun suojatielle ja yritän ylittää katua vankkumattomassa uskossa, että kaukaa tuleva auto hidastaa vauhtia nähdessään minut ja haluni ylittää katu sallitussa paikassa. Näin ei kuitenkaan ole. Hämeenlinnassa suojatiellä ei ole mitään arvoa. Autot eivät tunnu hidastavan vaan kaasuttavan ja tähtäävän minua suoraan haarojen väliin.Vanhassa hyvässä kotikaupungissani autot pysähtyivät heti kun joku yritti edes lähestyä suojatietä. Siellä jalankulkija oli kuningas.
Hämeenlinnassa on ollut pakko heilutella keskisormea auton perävaloja kohti!
Autonratissa Hämeenlinnassa
Toinen ongelma on ollut se, kun olen pysäyttänyt autoni suojatien eteen ja yrittänyt päästää hämeenlinnalaisen suojatietä pitkin kadun yli. Hämäläinen vaan seisoo ja katsoo silmät lautasen kokoisena, että mitä tämä tällainen toiminta nyt on.Tämä on ollut itsellenikin piinallinen tilanne, sillä takana on usein ollut autojono. Kun olen puoli minuuttia yrittänyt viittoilla kädelläni, että menepäs hämäläinen siitä nyt suojatietä kadun yli, sillä se on sinun oikeutesi, painan lopulta kaasua. Hämeenlinnalaiset on kai peloteltu puolikuoliaaksi ja menevät kadun yli vasta kun kiikareillakaan ei näy tulevaa autoa.
Olen luovuttanut
Olen omaksunut hämeenlinnalaisen liikennekäyttäytymisen. Autolla ajaessani en huomio suojateitä.Sen sijaan kävellessäni astun rohkeasti suojatielle ja oletan että hämäläisissäkin autoissa on jarrupoljin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti